Huolia ja murheita

Olen seurannut pikku Catkinin liikeratoja ja satunnaisia ontumisia jo tovin. Koska se ei vaan kestä vapaana liikkumista ilman, että sen seurauksena se alkaisi joko ontumaan tai liikkumaan epäpuhtaasti - päätin kuvata sen kunnolla.

Tulokset olivat selvät. Catkinilla on vikaa sekä olkanivelissä, että huonot lonkat. Yleensä nämä nivelsairaudet ovat kytköksissä toisiinsa ja surukseni tuijotin kuvia, kuulin eläinlääkärin pahoittelut ja kuuntelin mahdolliset tulevaisuuden suunnitelmat.

Miksi ihmeessä lääkitä, leikata ja kokoelämän loppuajan miettiä koiraa katsoen: "oletko kipeä".. Koira kun ei kipua kerro, varsinkaan nivelkipua. Se ei ulahda, se ei vingu, se vaan kärsii ajoittain, vai kokoajan vai kylmällä vai kuinka.. Mielestäni metsästyslinjaisen koiran tulevaisuus on iloisena noutajana metsällä ilman kipua missä se saa kirmata sekä kylmissä, että lämpimissä, niin hyppien kun uiden. Metsästyskoiran paikka ei ole kotikoirana hihnalenkkejä pidellen...

Vaikka olisit ainut koirani ja ainut metsästyskaverini, miksi siltikään haluan tuottaa sinulle kipua mitä et mahdollisesti minulle voi kertoa/näyttää, miksi olisin niin itsekäs, että antaisin sinulle leikkauksen jälkeen mahdollisesti muutaman vuoden lisää, jona aikana en siltikään voi vannoa oletko kivuton vai et. Kumpikaan meistä ei olisi onnellinen ja tarkkailisin sinua AINA silläsilmällä ja säästelisin, kun sinä haluat päästellä...

Siksi Catkin pääset kirmaamaan sateenkaarensillalle, ilman kipua..