Ruokinta ja hoito

Varsinaisia koiran ruokia on paljon erilaisia ja oikean löytäminen usein vaikeaa, siksi kannattaa luottaa kasvattajan ohjeisiin, koska hän tietää parhaiten mikä on sopinut hänen koirilleen. Jotkut suosivat tehdasruokia toiset tekevät itse, pääasia on kuitenkin että pentu saa tarvitsemansa "rakennus palikat" oikeissa suhteissa ei liikaa ei liian vähän. Pentu vaiheessa KANNATTAA kiinnittää huomiota koiran ruokavalioon, koska usein luusto ym. ongelmat voisivat olla lievempiä ellei kokonaan poissa jos ihmiset olisivat syöttäneet pentunsa oikein. Pääsääntönä voidaan pitää myös ettei ruokaa vaihdeta suoraan toisesta toiseen vaan siirrytään asteittain, jolloin pennun vatsa ehtii tottua muutokseen eikä mene kuralle. Meillä pennut, monet kasvatit ja aikuiset syövät Buddy- nimistä kuivaruokaa ja lisäksi Nutrolin Mum & puppy öljyä.

Tarkemmat ruoka-ohjeet saat luovutuksen yhteydessä Maaritilta. Ruoan suhteen jokainen koira on yksilö. Kaikki ei sovi kaikille. Tarkkaile koirasi vatsan toimintaa, siitä huomaat, onko ruokinta ollut sopivaa. Jos esiintyy ripulia, selvitä sen syy välittömästi, sillä se on varsinkin pennulle vaarallista. Jos epäilet kuivamuonan aiheuttavan pennulle ripulia, tai pentu kieltäytyy jatkuvasti syömästä kuivamuonaa, ota yhteyttä kasvattajaan.

On hyvin mahdollista, että pennulla ei ensimmäisinä päivinä luonanne ole ruokahalua.
Olkaa vain rauhallinen, yhtäkkiä se tulee nälkäiseksi.

Jos koira ei syö ruokaansa, poistetaan kuppi 10-15 minuutin kuluttua sen saatavilta, ja tarjotaan vasta seuraavana "ruokailu ajankohtana". Pentu on pienestä pitäen totutettava siihen että sen ruokakuppiin ja luuhun saa koskea: ota pennulta ruokakuppi tai luu käteesi, anna se sille HETI takaisin ja kehu sitä. Opeta pentu luovuttamaan suussaan olevat tavarat! Tämä ei ole mikään leikki ja on täysin tarpeetonta tehdä pennulle epävarmuutta poistamalla kuppia vähän väliä. Idea on se, että voit ottaa kupin tai suusta vaarallisia tavaroita tarvittaessa ja koira ei saa osoittaa aggressiivista käyttäytymistä. Muutoin pennun pitää saada syödä ruokansa rauhassa, ethän itsekkään nälkäisenä ilostu jos ruoka viedään pois kun olet juuri haukannut ensimmäisen palan.

Ruokakupit ja vesikuppi on aina pidettävä puhtaana. Kasvattajan luona pennut eivät ole opetelleet juomaan säännöllisesti kupista vaan se on perheen ensimmäisten päivien tehtävä. Kasvattajan luona harjoituksia on tehty suihkuhuoneessa ja se vasta melkoista loiskintaa onkin. Raikasta ja puhdasta vettä pitää aina olla saatavilla. Sijoita vesikuppi vakiopaikkaan esim. pyyhkeen päälle tai pesuhuoneeseen, sillä koira saattaa kylpeä siinä.

Muista että sian ja kanan luut ovat KIELLETTYJÄ, luiden antamisen suhteen kannattaa muutenkin edetä maltilla.

Pikku pennulle pienempi kuppi ja aikuisena sitten isompi


Mahdolliset kehityshäiriöt - tarkkana ruuan kanssa!!
Luuston kehityshäiriötä valitettavasti esiintyy silloin tällöin myös labukoilla. Siksi on tärkeää seurata pennun raajojen kehittymistä. Usein ensimmäisenä oireena kehityshäiriöstä alkavat eturaajojen ranteen painua. Myös hyvin suuret "kasvupatit" saattavat olla merkkinä häiriöstä. Muista siis sääntö, max 1000g/viikko on hyvä kasvuvauhti. Ilmoita Maaritille pentusi paino parin viikon välein 4 kk ikään asti ja siitä eteenpäin silloin tällöin. Maarit seuraa koko pentueen kehitystä, ja painoja. Näin estetään ettei kukaan pentueesta ota turhaa kasvupyrähdystä tai jää jälkeen kasvussa.


Pahempia muutoksia ovat jo eturaajojen eli tassun ranteiden kääntyminen ulospäin ja
takaraajojen meneminen pihtiin. Kysy lisää Maaritilta ja ilmoita heti mikäli epäilet tassujen kääntyvän liiaksi sivuille. Voit hyvin ottaa vaikka kuvan ja lähettää sen Maaritille sähköpostiin. Syynä raajojen kääntymiseen on yleensä liian kova kasvu, ruokintaa pitää muuttaa heti. Tärkeintä että tähän puututaan mahdollisimman nopeasti.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.


Pennun liikunta ja ulkoilu

Pennun annetaan säädellä liikuntatarpeensa esim. pihalla leikkimällä. Sen annetaan leikkiä ja peuhata silloin, kun se itse haluaa. Pentu tarvitsee paljon unta vielä päivälläkin, joten sen on annettava olla rauhassa.


Pennun on annettava nukkua rauhassa

Ulkona pentu saa olla mahdollisimman paljon, edellyttäen että ilma on kuivaa. Kosteus, tuuli ja pakkanen ovat pikkupennulle vaarallisia, sillä heppoinen pentukarva ei suojaa kosteudelta ja kylmyydeltä. Keväällä on muistettava, vaikka ilma olisi lämmin niin maa on kylmä. Pentu voi helposti vilustua, jos sen esim. annetaan maata/istuskella ulkona (virstatulehdus vaara). Aikuisellakin koiralla on oltava hyvin eristetty makuualusta (puualusta + styroxlevy+ Rutirex), jos se on talvella päivällä ulkona.

Kurakelillä pestään tai pyyhitään jalat sekä vatsanalusta ja kuivataan ne hyvin. Pennun vatsa ja tassut kuivataan, jos ne ovat kastuneet märässä ruohossa. Tärkeintä on pyyhkäistä pissavärkit, ettei kylmä/kostea jää sinne aihettakaan pissatulehdusta. Pihalla voi ulkoilla jos pentu liikkuu, mut istuskelu on huono kylmässä ja märässä.

Lattia, jolla pentu liikkuu, ei saa olla liukas ja kynnet on pidettävä lyhyinä.

Liukas jää ei ole missään nimessä sopiva ulkoilupaikka.

Rappusissa kulkeminen ei ole terveellistä pennulle vaikka se pitääkin varovasti opettaa siihen.

Kahdella jalalla seisominen on kielletty, samoin isojen koirien kanssa riehuminen. Luuston ja lihaksiston kehittyminen vie aikaa.
Nosta pentu autoon ja autosta pois niin pitkään kuin mahdollista. n. 6-7 kk.

Kun pentu on täyttänyt 6 kuukautta, voidaan sen kanssa varovasti aloittaa lenkkeily vähitellen matkaa lisäten. Varokaa paksua lumihankea, se on erittäin kova rasitus kehitysvaiheessa olevalle luustolle. Kun aloitatte lenkityksen, pitäkää huoli, että se on jokapäiväistä. Silloin tällöin tapahtuva liikunta ei kehitä lihaksistoa, vaan rasittaa kehittyvää luustoa. 6 kk ikäisenä n. 2-3 km on max (muista laskea pissalenkit myös).

Älä lenkkeilytä pentua turhaan pikitiellä/-kadulla. Metsässä liikkuminen on parasta.

Pentu pitää totuttaa kaulapantaan ja talutushihnaan heti pienestä pitäen kotipihassa. Koira ei koskaan saa vetää talutushihnassa kulkiessaan. Tähän auttaa pieni, napakka nykäys hihnasta ja EI sana.

Uiminen on erittäin hyvää liikuntaa. Koira totutetaan veteen leikkien, ei pakolla. Keväisin ja syksyisin on varottava heikkoja jäitä. Uinnin jälkeen on muistettava kuivata mahanalus ja korvat. Uinti teettää myös enemmän turkinhoitoa. Ihottumia saattaa tulla helpommin turkin jäädessä kosteaksi, joten ihon kuntoa on syytä tarkkailla ensimmäisten uinti kokeilujen jälkeen. Merivedessä uimisen jälkeen olisi hyvä huuhdella makealla vedellä. Labradori rakastaa ryöhnätä kaikki lätäköt läpi, mutta älä siltikään pese pentua/koiraa pesuaineilla kuin max 2 krt vuodessa, ettet pese pois koirasi luonnollista nahanrasvaa joka myös suojaa ihoa.

8 kk ikäisenä voit alkaa lenkittämään rauhallisesti jo 5 km lenkkejä, ei pitkiä juoksulenkkejä ennen kuin yli 1 vuoden ikäisille koirille.

Alle kaksivuotiasta ei saa käyttää vetokoirana. Kaksivuotiaasta alkaen aloitetaan totuttelu valjaisiin ja tyhjään pulkkaan. Samoin on pyöräilyn laita, älä pyöräilytä koiraa ennen 2 vuoden ikää.


Turkinhoito

Onnittelut, olet valinnut erittäin helpon rodun jolla ei paljoa turkin hoitoa ole. Mutta sen verran kuitenkin että totuttelu turkinhoitoon aloitetaan pennusta. Pentu kammataan parin vk välein, jotta se tottuisi siihen. Pentu ei saa karata kampaushetkestä - te päätätte koska lopetetaan. Labradorin turkkiin ei tule paakkuja ja takkuja, mutta koira nauttii suunnattomasti harjauksista. Kun koira vaihtaa turkkia on syytä harjata turkki muutaman kerran läpi viikossa, vaikka Furminaattorilla. (kuva alla ja kysy eläinkaupasta lisää)


Koira pestään, kun se on likainen (1-2 krt/vuodessa). Itse pesen koirat 2 krt vuodessa, aina metsästyskauden jälkeen (yleensä sorsametsältä tulon jälkeen riittää pelkkä puhtaalla vedellä huuhtelu) ja joskus kesällä mikäli se on tarpeen. Pesussa käytetään haaleaa vettä ja koirien shampoota. On varottava, ettei vettä ja pesuainetta mene korviin tai silmiin. Shampoo on huuhdeltava huolellisesti pois. Lopuksi turkkiin hierotaan hoitoainetta, joka huuhdellaan kevyesti pois. Korvat kuivataan heti pesun jälkeen.

Tarkista koiran turkki syöpäläisten varalta, käytä kesäisin punkkiaineita iholla. Kysy lisää omalta eläinlääkäriltäsi.


Korvat, silmät ja kynnet

Korvat tarkastetaan silloin tällöin. Jos ne ovat puhdistuksen tarpeessa, niin korvan näkyvät osat puhdistetaan kostealla vanulla. Puhtaita korvia ei tarvitse putsata eikä korvakäytävään saa työntää vanupuikkoa tms. Korvatulehdusta poteva koira raapii korviaan jatkuvasti ja ravistelee päätään. Korvat ovat punoittavat ja kuumeisen tuntuiset. Niistä voi valua ruskeaa pahanhajuista eritettä. Korvatulehdus on aina eläinlääkärin hoidettava.

Terveet silmät eivät pahemmin vuoda eivätkä punoita. Silmänurkkaan kertyvä erite poistetaan puhtaalla vanulla.

Tassut pitää hoitaa kurakelillä ne huuhdotaan vedellä ja kuivataan myös tiesuolan takia. Varpaiden välit ja tassun pohjan karvat pidetään lyhyenä. Mielestäni kannattaa talvisin syöttää 2 rkl/ 2 krt viikossa kylmäpuristettua rypsiöljyä, se tekee hyvää koiran iholle ja tassuille. Tarkastakaa säännöllisesti varpaiden välit. Jos ne punoittavat, voi niihin laittaa talkkia (apteekista). Muista aina selvittää syy punotukseen.

Pennun maitohampaat alkavat lähteä noin 3-4 kuukauden iässä. Luut ja kova leipä auttavat. Jos hampaat eivät tahdo irrota, on ne syytä vetää pois, jotta pysyvät hampaat eivät kasvaisi virheellisiin asentoihin.
TARKKAILKAA, varsinkin kulmahampaita.

Kynnet leikataan kerran viikossa. Millinkin poistaminen on tärkeää. Jos kynsien leikkaamisesta ei säännöllisesti huolehdita, ydinosa kasvaa pitemmäksi ja sitten on vaikeaa pitää kynnet lyhyinä. Totuta pentu pienestä pitäen siihen. Toinen pitelee pentua sylissään rauhoittavasti puhuen, toinen leikkaa. Älkää antako periksi, jos pentu rimpuilee; kynnet on leikattava! Kun "operaatio" on ohi palkitse pentu esim. namipalalla. Aluksi pennun kynnet voi leikata ihan isoilla ihmisten kynsi saksilla ja myöhemmin koirien saksilla (Millers Forge).



Madottaminen ja rokotukset

Pennut saavat helposti matoja, kun rassailevat sullaan kaikenlaista. Pentu tulee madottaa 3,5,7 (tehty jo kasvattajan luona ja 11 viikon iässä. Ja tämän jälkeen aina silloin ku maa sulaa ja kun maa jäätyy. Matojen häätö on todella tärkeää pennun normaalille kehitykselle. Madot elävät koiran suolistossa, jolloin ravinteiden imeytyminen häiriintyy.

Koira tulisi antaa matokuuri 1-2 viikkoa ennen rokotusta. Matokuuri on tärkeä rokotuksen tehon kannalta. Vain terveen ja matolääkityn koiran rokottaminen on suositeltavaa.

Ensimmäisellä koiran rokotuskerralla 12 viikon iässä pentu saa yhdistelmärokotteen, joka sisältää rokotteen penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta ja parvovirusta vastaan. Osissa yhdistelmärokotteita (nelosrokote) on mukana myös kennelyskältä suojaava parainfluenssa komponentti. Seuraavaksi 16 viikon iässä pennulle annetaan tehosterokotteena sama yhdistelmärokote uudestaan. Lisäksi koira tarvitsee rabiesrokotteen. Seuraavan kerran rabies ja yhdistelmärokote annetaan reilun vuoden iässä, sillä alle vuoden ikäiselle koiralle annettuna ne ovat voimassa vain vuoden.

Vuoden iän rokotuksen jälkeen koiran rokotukset uusitaan yhden-kolmen vuoden välein riippuen siitä, että halutaanko kennelyskärokote pitää voimassa. Rabiesrokotetta ja yhdistelmärokotetta ei suositella annettavaksi yhtä aikaa, sillä joissain harvinaisissa tapauksissa niistä on seurannut shokkireaktioita, eikä samanaikaista käyttöä ole riittävästi tutkittu. Ei-toivotut reaktiot ovat kuitenkin harvinaisia. Maarit antaa sinulle luovutuksen yhteydessä ohjeet millä viikolla ja minkä ikäisenä koirat tulisi seuraavan kerran madottaa ja rokottaa.

Pennuille: Axilur tai Canex

Klikkaa tästä kirjoittaaksesi tekstiä